keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Vuoden viisaampana

Eilen pääsin virallisesti korkkaamaan uuden kymmenen, mittariin kääntyi 31. Edellisvuosi oli heti maagisen 30 täytettyäni melkoista tunteiden ja kokemusten vuoristorataa, tästä oletan tulevan paljon rauhallisempi.

Mainitsin facebook-statuksessani tänään tämän vuoden olevan täynnä pieniä odotuksia ja suuria toiveita, ja se onkin paras tapa kuvata tämän hetken tunteita.
Opin jatkuvasti paremmin elämään hetken kerrallaan, sijoittamaan silti aina muutaman mukavan suunnitelman lähitulevaisuuteen jotta on jotakin mitä odottaa. Niinä synkempinä hetkinä jolloin ei oikeasti jaksaisi edes pukea sukkia jalkoihin, on paras suunnata ajatukset kohti nurkan takana kurkkiviin parempiin päiviin.

Tänään olen saanut nauttia nappisilmäisen nelivuotiaani seurasta rauhallisesti kirjastoa koluten ja ruokakaappeja täydentäen. Jaksoin vihdoin myös hypätä megalomaanisen puhtaanpyykinkasan kimppuun, taas riittää kaappiin ahdettavaa.

Koin edellispäivien aikana taas melkoisen aallonpohjan, eikä sellaisen aikana yhtään lohduta tieto siitä että sieltä noustessa odottaa hieman kirkkaampi taivas ja kevyempi polku. Näiden päivien yli silti päästiin, eikä vähiten vertaistuen ansiosta. En ole sairastaipaleeni aikana hakeutunut vertaistapaamisiin tai tukihenkilöiden luo, mutta nettivertaiset ovat olleet korvaamattomia. Kun voi unohtaa asuinpaikat ja etäisyydet, huomaa kuinka paljon meitä nuorempina sairastuneita on. Vaikka kaikki vertaistuki on erittäin tarpeellista, on ehdottomasti tärkeintä saada tukea myös samassa elämäntilanteessa eläviltä ikätovereilta.

Muina voimanlähteinäni ovat tietenkin olleet perhe, ystävät, puoliturhat tv-ohjelmat ja musiikki. Myönnän että lohduksi tulee syötyä välillä myös kaikenlaista moskaa, onneksi määrät eivät ole huimia kun ruokahalu pysyy edelleen lattianraossa. Onneksi usein sitä suurinta herkkua ovat hedelmät ja tuoreet kasvikset, pysyy jonkinlainen balanssi.

Tulevana viikonloppuna suuntaamme kohti iki-ihanaa Tamperetta. Matkaamme pienellä mutta tehokkaalla iskuryhmällä, kun viemme Rakkaimman kanssa Sinin synttärireissulleen. Luvassa teatteria, shoppailua ja yöpyminen hotellin pehmoisessa hoivassa. Pienemmät eivät hekään joudu viettämään viikonloppua tylsästi vaan pääsevät mummin ja papan luo yökyläilemään. Ipanat ovat sen verran harvoin yön yli missään joten jokainen kerta on pieni seikkailu. 

Lupaan raportoida voimamatkan jälkeen, saa kadehtia jo valmiiksi! :)


- Terhi

Kotoinen Otto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti