Huoneen jokaisella sängyllä ja hoitotuolilla istuu joku. Katseet kohdistettuna joko Kirvesniemen kommentointiin tai edessä olevaan kirjaan. Hetken välein laitteet piippaavat, hoitajat kävelevät rauhallisesti edestakaisin sänkyjen ja tuolien väliä. Olen epämukavassa asennossa istumassa sängylläni. Vaihdan parin minuutin välein kirjan lukemisesta nettisurffailuun, eväsappelsiinitkin loppuivat jo. Toistaiseksi viimeinen sytostaatti. Ihanko?
Nämä nurkat ovat tulleet liian tutuksi. Aika ei enää kulu nopeasti koska kaikki on uutta ja ihmeellistä, se matelee hitaasti ja pistää kaipaamaan kotiin. Joskus, jollain kierolla tavalla, osasin jopa nauttia tästä. Muutama tunti rauhallisuutta, hyvä kirja menee hetkessä ja ajatuksille on aikaa. Ei enää ole niin. Olen väsynyt mutten malta nukkua. Olo on hutera, eväshedelmät auttavat vain hetkeksi. En pääse liikkeelle ilman että joku käy nappaamassa piuhat irti seinästä, säästän nämä pyynnöt pakollisiin vessareissuihin. Kyllästyttää. Tympii. Yhtään useampaa kertaa en taas tällä erää olisi jaksanut.
Luin vertaissiskon kuulumiset, kaivattua taukoa ei saatukaan. Tunnen pettymyksen aidosti, se vavisuttaa koko kehoa julman puistatuksen tavoin. Tauot ovat meille se pienisuuri odotettu valo kaiken keskellä. Niin kovin tärkeää, niin kovasti tarpeen. Kun se viedään pois, on se hiukan enemmän kuin tikkarin vieminen lapselta. Mistä löytää tarvittavan voiman? Tutun oven avaaminen tuntuu käsittämättömän raskaalta.
En tiedä oman taukoni kestoa, eikä onneksi vielä kukaan muukaan. Jo ensi kuussa odottavat seuraavat kuvaukset, seuraavat vastaukset. Saanhan hetken henkäistä, saanhan? Olen melkolailla äärimmilleen venytetty kuminauha, hetken verran löysää kiitos. En tahdo napsahtaa.
Taukoa tarvitsee myös perhe. Ihanat, tärkeät, rakkaimmat omani. Tahdon kiskoa lakanoita viidelle ilman että loppuilta menee irvistellessä kipujen keskellä. Tahdon ajaa rallipeliä lasten kanssa hihkuen, ilman että parin minuutin jälkeen nopeat kuvat saavat heikottamaan. Tahdon lenkkeillä, touhuta, nauttia, olla, joka solulla ja jokaikinen päivä. Pyydänkö liikaa?
- Terhi
Voi, Terhi et pyydä liikaa. Et pyydä lottovoittoa, matkaa Karibiaalle, uutta autoa, vaan ihan normaalia arkea. Sinulle sitä toivon koko sydämestäni minäkin.
VastaaPoistaVaikka minun viimeisestä sytohoidosta on jo aikaa, en vieläkään halua edes katsoa sitä ovea. Ensi viikolla menen taas tarkastukseen. Hoito-osaston ovea kartan kuin ruttoa, enkä voi edes katsoa siihen suuntaan. Kaikkea hyvää sinulle
Vaikken kauhean paljon pyydäkään toisaalta pelkään että toivoni liikaa ja kaivan vain itselleni kuoppaa. Vaikka hoidot jatkuisivatkin jo pian, on niille löydettävä voimaa joka tapauksessa.
PoistaToivon sinulle mahdollisimman hermoilematonta tarkistusta, ja kaikkea hyvää <3
Tuli halu rukoilla puolestasi, vaikka en ole edes kunnolla uskovainen. Toivon sinulle kivuttomia, iloisia, ihanan arkisia hyviä hetkiä läheistesi kanssa.
VastaaPoistaSade
Kiitos, Sade <3
PoistaEi se ole liikaa pyydetty, että saisi elää normaalia elämää. Kohtuutonta, että sinun ja minun ikäisten pitää alistua elämään vajaakuntoisena, sairaana ja väsyneenä.
VastaaPoistaToivon sinulle erittäin pitkää sytotaukoa, että voisit elää edes vähän normaalimpaa elämään!
Kohtuutonta, sitähän se on. Kun edelleen tuntuu ettei ole edes kunnolla ehtinyt sisäistämään koko tautia, tuntuu että juna vie vaikka itse vielä juoksee pitkin käytäviä lippuautomaattia etsien. Kiitos <3. Sinulle toivon mahdollisimman hyvää oloa, edetään askel kerrallaan.
PoistaEt pyydä... ja toivon sydämeni pohjasta, että saat toivomasi <3 hauskaa ystävänpäivää.
VastaaPoistaKiitos toiveestasi <3
PoistaEi ollenkaan kohtuuton toivomus. Tuota toivetta itse en ole edes vielä uskaltanut toivoa, mutta kuinka onnellinen olinkaan saadessani 2 viikon tauon yllättäen joulu- ja uudenvuoden ruuhkien takia :)
VastaaPoistaSuuria on meidän pienetkin ilot :)
Terkuin pipii
Pienistä iloista kasvaa suuria, joskus ne ovat ihan hyvinkin pieniä ja joskus vähän suurempia. Nyt tuntuu hyvältä ajatella että menee ainakin pari viikkoa ennen seuraavia kuvauksia, vähintään sen ajan saan olla omempi itseni. Ja joka päivä on parempi.
Poista"Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoavat kuin varjo." Psalmi 144:4 Päättyykö kaikki sittenkään kuolemaan? alfatv.fi
VastaaPoista